Isänpäivä

Isänpäivä. Päivä, joka on varattu kiusallisille otsikoille, sisällöllisesti löperöille ja näkökulmiltaan yksipuolisille kolumneille ja kommenteille. Monesta kirjoituksesta saa kuvan, että mies, isä, on ulkoistettu vanhemmuudesta, ja aika usein myös parisuhteestaan. En oikein tunnista tätä kirjoituksissa esiintyvää miestyyppiä.

Isänpäivän kirjoituksissa on usein kyse menneestä maailmasta, iänikuisten stereotypioiden toistamisesta ja toisen puolesta uhriutumisesta. Voi olla, ettei yhteiskuntamme ja käytäntömme tue isyyttä riittävästi, mutta ei se ole isyydestä pois. Miehen mallia tarvitaan, mutta isyys on myös sisältäpäin rakentuvaa rakkautta ja oikein tekemisen tietoutta.

Entäs tämä julkinen isänpäivänä toitottelu somessa? Se on lähinnä tykkäysten, sympatiapisteiden ja 'katso minä olen ajantasalla' -huomion metsästämistä. Voi sillä ostaa myös parempaa omatuntoa, jos on jättänyt oman isänsä vähemmälle huomiolle. Ehkä sillä voi ostaa hitusen hyväksyntää, tiedä häntä.

Arvon kolumnisti, älä toivota minulle hyvää isänpäivää, minä en ole isäsi. Toivota hyvää isänpäivää isällesi. Käy hänen luonaan, viivy vähän pidempään. Jos et pysty käymään, soita hänelle. Jos ette ole puheväleissä, laita edes viesti. Isänpäiväkortti olisi varmasti mieluisaa saada, mutta harvempi enää sellaiseen panostaa.

Jos sinulla ei ole isää, kenelle toivottaa hyvää isänpäivää, älä uhriudu siitä. Käy hänen haudallaan. Puhu hänestä muiden kanssa. Isää voi ajatella, vaikka ei häntä olisi koskaan tuntenutkaan. Isän puuttuminen voi olla traumaattista, mutta se ei ole epänormaalia, se kuuluu elämän kiertokulkuun.

Suomalainen mies, myös isä, kuvataan julkisuudessa usein reppanana, jolla on sivustakatsojan rooli omassa elämässään. Yksi mieskuva liittyy sotiin ja niiden aiheuttamiin traumoihin. Myös kalenterinsa täyteen buukkava ura-isä on yksi median luomista hahmoista. Ongelmana tässä on, ettei isillä ole keskiarvoa. Sen sijaan isillä on itseisarvoa, jota miehuuden ja isyyden erilaiset toteutumat rakentavat.

Mitä minulla on isänpäivää vastaan? Ei mitään. Ei minulla ole isänpäivää vastaan mitään, vaan sen julkista hyväksikäyttöä. Nyt kun olen soittanut täällä suutani tarpeeksi, soitan isälleni.