torstai 5. heinäkuuta 2018

Goottikaupunki Edinburgh

Teimme perheemme (2+3) kanssa yhdeksän päivän reissun Edinburghiin, osin myös muualle Skotlantiin. Lomasta syntyi henkilökohtaisten kokemusten mukainen matkapäiväkirja, joka löytyy tästä blogista alempaa. Tässä blogimerkinnässä pohdin yleisemmin Edinburghin luonnetta ja henkeä.
Edinburgh on kivinen kaupunki. Kaupungin kaikki rakennukset, tiet, pihat, kaiteet, portaat, vallit, koko rakennettu ympäristö on kiveä tai kivetetty. Metallia näimme aidan porteissa, puuta emme missään. Koko Skotlannin matkalla emme nähneet ainoatakaan puista rakennusta. Tämä ero osuu suomalaisen silmään nopeasti.
Edinburgh on goottiromantiikkaa. Kaupungin arkkitehtuuri, rakennusten koko ja väritys, massiivisten kirkkojen runsaus ja kaupunkirakenne luo keskiaikaisen fiiliksen. Toki kaupungissa on paljon historiallisia osia, mutta myös uudempi rakennuskanta mukailee vanhaa, väritystä myöten. Harmaanruskea sävy luo varsin yksitotisen ja aavemaisen vaikutelman.
Edinburgh on autojen kaupunki. Liikennettä on paljon, suojateitä vähemmän. Jos jäät tien reunaan odottamaan, että auto antaa tietä, odotat turhaan. Jos kävelee oikein reippaasti, jalankulkija voi ehtiä vihreillä valoilla tien puoliväliin. Eivät autot sentään päälle aja, mutta torvet soivat helposti.
Edinburgh on julkisen liikenteen kaupunki. Puolet kaupungin autoista ovat busseja ja takseja. Taksin saa helposti lennosta ja kyyti on Suomeen verrattuna halpaa. Monet siirtymät maksoivat alle viisi puntaa, kallein 12 puntaa. Kaikkiin takseihin mahtuu kyytiin vähintään viisi. Autot ovat joko vanhanaikaisia tila-autoja, tai uudempia pikkubusseja. Yksityiskohta, jota viisihenkinen perhe arvostaa korkealle.
Edinburgh on (paikoin) edullinen kaupunki. Monet kohteet ovat maksullisia, mutta lukemattomat museot ovat ilmaisia. Edullisimmillaan Edinburghissa syö halvemmalla kuin Suomessa, ruokakaupoissa hintataso on kauttaaltaan halvempi. Isoin hintaero lienee alkoholeissa, Skotlannin hyväksi.
Edinburgh on turvallinen kaupunki. Lasten kanssa sattuu ja tapahtuu, vasemmanpuoleista liikennettä lukuunottamatta kaupunki ei aiheuta ylimääräistä jännitystä. Jo reissun toisena päivänä päästimme lapset keskenään pihalle. Kovaäänisiä hälyytysajoneuvoja näkee usein liikenteessä, mutta kertaakaan ei hälyytyksen aiheuttamaa syytä. Muutamia kerjäläisiä on, mutta taskuvarkaat puuttuvat.
Edinburgh on ystävällisten ihmisten kaupunki. Ihmisten ystävällisyys ei ole päälle liimattua, vaan luonnollista, omaehtoista. Apua ja neuvoja saa aina, usein jopa pyytämättä. Haastavasta murteesta huolimatta kävimme paikallisten kanssa hyviä keskusteluja, joissa oli aina mukana iloa ja huumoria.
Vierailimme myös Stirlingissä, Glaskow'ssa ja Loch Nessillä. Kaikki ovat vierailemisen arvoisia paikkoja. Mutta siinä, kun muut kohteet vastasivat odotuksia, Edinburgh pääsi yllättämään. Monesti sanotaan, että ihmiset tekevät kaupungin. Edinburghissa tuntuu, että kaupunki ja ihmiset elävät jotenkin erillään toisistaan.
Pidinkö kaupungista? Viihdyinkö siellä? Sopiiko se perheille? Kaikkiin kysymyksiin vastaan kyllä, mutta en ehkä perinteistä syistä, vaan enemmänkin sen vuoksi, että en saanut kaupungista täysin selvää. Palvelut pelaavat Edinburghissa hienosti ja siellä on helppo olla, mutta siellä on myös jotain epätodellista, vähän mystistä. Sanoisin, että Edinburgh on yhdistelmä Gotham Cityä ja Harry Potteria.

Skotlanti 9/9

Matkapäiväkirja Skotlanti 9/9 

Paluupäivä. Vuokranantajamme Francoise on joustava tyyppi: koska asuntoomme ei ole tulossa uusia vuokralaisia, hän antoi meidän jäädä asuntoon lentokenttäbussin lähtemiseen saakka. Joka kohta jo onkin.
Aamiaisen jälkeen pakkasimme ja vähän järjestelimme paikkoja (siivous kuuluu hintaan 1000 puntaa/9 vrk). Koska helteet edelleen jatkuvat, suuntasimme yhteen Edinburghin keskustan lukuisista puistoista jätskille. Jäbät kuluttivat virtaa osin parkouraten, osin leikkipuistossa heiluen.


Viimeiseen päivään se jäi, mutta vihdoin söin haggista, pihvien muodossa. Sisälsivät sisäelinten lisäksi sieniä, ja se tarjoiltiin perunamuusin kera. Maistui vähän jauhemaksapihveille, hyvää oli. Löysimme kivan baarin nimeltään Dirty Dicks, mutta valitsimme kuitenkin sen vastapäätä olevan Rose Street Cafen.
Nyt hetki - sekä omien että puhelimien - latausta ja kohti Edinburghin lentokenttää. Kotona ollaan yöllä, joten huominen menee toipuessa. Julkaisen tässä blogissa vielä arvion Edinburghista ja Skotlannista matkakohteena, jos ketä nämä maisemat kiinnostavat. 

Ps. Paluulento sujui myös hyvin, olimme takaisin Helsinki-Vantaalla jopa puoli tuntia etuajassa.

Skotlanti 8/9

Matkapäiväkirja Skotlanti 8/9 

Reissun toiseksi viimeisenä päivänä toteutimme suosituksia, emmekä joutuneet pettymään. Nukuimme aamulla pitkään ja aamiaisen jälkeen suuntasimme kuninkaalliselle jahdille, jota on voinut ihailla vaikkapa Netflixin eriomaisessa The Crown -sarjassa.
Kuninkaallinen jahti on sekä hieno että silmiä avaava kokemus (45 puntaa). HMY Britannia poistettiin käytöstä 1997, nykyään se on yleisön ihmeteltävänä Edinburghissa. Kaiken tilan ja loiston kääntöpuolena ovat miehistön ahtaat tilat. Tasa-arvon ja monarkian suhde botskilla lienee jotain yksi kymmeneen. Suomenkielinen selostus avasi laivan toimintaa hyvin lapsille.


Toinen suositus koski ruokapaikkaa. World's End Edinburgh 'in historia ulottuu peräti 1600-luvulle. Tuolloin monen paikallisen tuntema maailma loppui juuri ja juuri kaupungin muurien sisäpuolella sijainneeseen majataloon. Paikan fish & chips on legendaarinen, mutta myös muut tilaamamme eväät (75 puntaa) olivat parempaa 'pubiruokatasoa'.
World's Endissä näimme vain Ruotsin voittomaalin Sveitsistä. Meille jäi pari tuntia siirtymisaikaa asunnolle ennen Englannin ja Kolumbian matsia. Juuri sopivasti, että saimme ostettua muutamia tuliaisia. Pelin jälkeen on jo luvassa alustavaa pakkaamista ja lähtöselvitysten tekoa.

Skotlanti 7/9

Matkapäiväkirja Skotlanti 7/9 

Vietimme koko päivän Glaskow'ssa. Edestakaiset junaliput Iso-Britianian ensimmäisellä (avattiin 1842) rautatieosuudella Edinburgh - Glaskow maksoivat tänään 29 puntaa, viideltä hengeltä. Tarjoiluvaunussa myytiin myös elämän vettä, mutta tilasimme kahvit ja kaakaot.
Glaskow poikkeaa Edinburghista niin paljon, että se voisi olla eri maassa. Huippubrändien erikoismyymälöitä, monikerroksisia tavarataloja, kävelybulevardeja, ihmisiä, vilinää ja roskia. Siinä kuin Edinburgh on uniikki, Glaskow muistuttaa Euroopan muita keskisuuria kaupunkeja.
Jätimme linnat ja museot väliin, teimme ohuesti ostoksia ja haistelimme tunnelmaa. Maistelimme myös kiinalaista (70 puntaa), joiden annokset olivat tuhdit. Omani, pesuvadillinen, yksi tulisimmasta ikinä. Tarjoilijoita nauratti meikäläisen vartin kakominen, mutta urheasti suoritin puoli annosta.


Lopuksi pojat viettivät tunnin keskustan tivolin laitteissa. Paluumatkalla yritetettiin pubiin, mutta myöhästyimme hiukan, alaikäisten pitää poistua ravintolasta klo 21 mennessä. Näimme kuitenkin Belgian voittomaalin Japanista, ja tälle kämpillä kohotimme maljat mallia Glenmorangie 10 years.

Skotlanti 6/9

Matkapäiväkirja Skotlanti 6/9 

Tänään kapusimme Edinburghin korkeimpaan paikkaan, Arthurs Seat on huipun nimi. Olipa legenda Camelotin linnan sijainnista kukkulalla totta tai ei, näkymät ovat melkoiset. 251 metrin korkeus ei ehkä kuullosta kummoiselta, mutta sen verran jyrkkä rinne paikoin oli, että piti välillä levähtää.




Laskeutumisen jälkeen vetäydyimme piknikille Holyrood Palacen puistoalueelle. Palatsi on se, jossa Brittien kuningasperheen jäsenet majailevat ollessaan Skotlannissa. Palatsin portit olivat suljettu ja poliiseja seisoskeli vähän joka puolella, joten taisimme osua paikalle somaan aikaan.
Ehtoopuolella oli vuorossa Necrobus-kierros, jossa oppaana toimiva näyttelijä eläytyi kaupungin kummitustarinoihin. Karmivanhauska kiertoajelu, joka olisi ehkä toiminut tätä helleaaltoa paremmin perinteisessä brittisäässä, sateessa ja sumussa. Ja perheen pienimmälle suomeksi spiikattuna.
Kotiin päin talsiessamme osui nenään itämaisen ruoan tuoksu, jota väsyneet ja nälkäiset eivät pystyneet vastustamaan. 27 puntaa viideltä hengeltä, ja annokset olivat isoja! Tätä itämaisten ruokien take away -kulttuuria kaivattaisiin myös Suomeen. Siinä saattaisi muutama hampurilaispaikka joutua väistymään, vaan... mitäpä siitä.

Skotlanti 5/9

Matkapäiväkirja Skotlanti 5/9

Tämä päivä pyörittiin Edinburghissa. Oikeastaan vasta nyt osuimme keskustan siihen osaan, johon turistit pakkautuvat. Bulevardin yritelmällä (selitän myöhemmin) on kiitettävä määrä pubeja ja ravintolasta erillään olevia, aidattuja terassialueita.
Teimme tänään ruoan itse. Voisi kai sanoa, että kustannussyistä. Omatoimimatkaajia kun olemme, useimmat suunnitellut aktiviteetit toteutuvat loman alussa. Tarkoittaa myös sitä, että reissukassa hupenee lomalla alkupainotteisesti.
Kohteemme oli tänään National Museum of Scotland. Todellinen runsauden sarvi, jossa maailmanhistoria ja eri tieteenalat esiintyvät sulassa sovussa, saman katon alla. Jälleen toiminnallisuudesta pisteet, jäbät veivasivat ja polkivat, käänsivät ja väänsivät innostuneina erilaisia vempaimia - ja ilmaiseksi.

Paluumatkalla bongattiin koirapatsas Bobby. Ja lukuisat Bobbyn maineella ratsastavat yritykset. Varauduimme myös Uruguay - Portugal fudismatsiin. Kaupan valmispizzojen seuraksi kelpuutimme Glenfiddich 12-veen. Jalat ovat melko väsyneet, mutta huomenna taitaakin olla ohjelmassa nähtävyysajelua.

Skotlanti 4/9

Matkapäiväkirja Skotlanti 4/9

Loch Ness. 12 tuntia busissa, päiväretki Deanston distilleryn, Death valleyn ja 'Harry Potter - junasillan' kautta myyttisiä mittoja saaneelle syvänteelle vei koko päivän. Päivä ei ollut huono, vaikka pullaa kerjäävä sorsa oli ainoa bongattu eläin Loch Nessillä.
Deanston, kuten valtaosa muistakin skottitislaamoista, oli minulle ennestään tuntematon. Tutustuminen tislaamoon ja sen tuotteisiin saivat meidät vakuuttumaan toiminnan ja tisleen laadusta. Oppaamme suositteli kahden eri viskin maistelua, sillä se tuplaisi mahdollisuuden nähdä merihirviö.



Neljä perättäistä lochia, eli järveä (tai allasta) lähes lohkoo Skotlannin ylämaan kahtia. Ness on locheista suurin, syvin ja myyttisin. Paikka vetää hyvin turisteja, ja miksi ei vetäisi, legenda Nessiestä kiehtoo niin nuoria kuin vanhoja. Vaikka oli kaunis päivä, rannalla tunsi järven suuruuden ja voiman. Tuuli rakenteli mukavia vaahtopäitä.
Maisemat reissulla olivat melkoiset. Tiedät tulleesi alamailta ylämaille, kun laitumella lehmät vaihtuvat lampaisiin ja futisviheriöt rugbykenttiin. Vuoria katsellessaan ymmärtää, miksi kaikki täällä on rakennettu kivestä. Jylhä ja jykevä on Skotlannin maa.

Skotlanti 3/9

Matkapäiväkirja Skotlanti 3/9. 

Aamulla uni maistui, nukuimme pois käveltyjä kilometrejä. Oli jo tiedossa, että on tulossa kuumin päivä miesmuistiin, joten laitoimme shortsit, vesipullot, kännykät ym. valmiiksi aamuksi. Vielä kun olisimme ymmärtäneet hankkia adapterit lataamista varten.
Päivän kohteena oli Skotlannin entinen pääkaupunki Stirling. Vapaustaistelija William Wallace puolusti siellä (vuonna 1297) Skotlannin itsenäisyyttä, kuvan sillan kupeessa. Mel Gibson teki kaverista oman tulkinsa nimeltään Braveheart. Leffan taiteelliset vapaudet eivät sulje pois alkuperäisten saavutusten suuruutta.


Stirling on kaupunkina erilainen kuin Edinburgh. Pienempi, värikkäämpi ja ihmisläheheisempi. Myös kaupungin linna on erilainen: salit suurempia ja värikkäämpiä, kaikki jollakin tavalla kuninkaallisempaa. Linnaan oli rakennettu paljon toiminnallisuutta, joka saa kehuja erityisesti lapsivierailta.
Palattuamme menimme katsomaan Belgia-Englanti - matsia pubiin. Samalla maistelimme vaimon kanssa ristiin Laphroaighin ja Lagavulinin sekä Glengoynen ja Tamhdun tisleitä. Jäbät tilasivat mutakakkua ja jätskiä. Pelin jälkeen kävimme ostamassa evästä huomiselle retkelle, joka lienee yksi matkamme kohokohdista.

Skotlanti 2/9

Matkapäiväkirja Skotlanti 2/9. 

Aamulla vaimon kännykässä odotti suru-uutinen, isoisänsä oli nukkunut yöllä pois. Ei sinänsä yllätys, mutta vaarin ja ensimmäisen lapsenlapsen välit olivat erityisen läheiset. Eilen vietettiin synttäreitä, tänä aamuna keskusteltiin lasten kanssa elämän jatkumisesta.
Päivän retkelle lähdettiin siis allapäin mutta myös uteliaina. Kohteena olivat Old town sekä Edinburghin linna. Asuntomme on sen verran lähellä keskustaa, että liikumme jalan. Kävellen näkee ja kokee seudun hyvin ja paikat jäävät myös mieleen. Askelia meille on tullut reilut 15 tuhatta päivässä, lapsille 10 000 enemmän, kun parkouraavat kaikki portaat eestaas.



Ruokailimme sympaattisessa pubissa, joita vanhassa kaupungissa riittää. Tilasimme kaikki eri ruoat, että pääsimme maistelemaan toisiltamme. Itse otin tuntumaa Skotlannin kansallisruokaan, kun tilasin haggis-anguspihvi hampurilaisen viskikastikkeella. Meni heittämällä hampparien top5-listalle.
Linna on kaupungin vanhinta rakennuskantaa, kaupunki on rakentunut linnakukkulan ympärille. Korkeuserot ovat yllättävän suuria, ja suuri on myös itse linna. On sotavankien vankityrmää, kuningattaren synnytyskammiota, aatelisten heraldiikkaa ja kruununjalokiviä. Perhelippu maksoi 62 puntaa, ja sillä pääsee kolmeen eri linnaan.
Vaikka jalkapohjissa jo vähän poltteli, päätimme kävellä asunnolle. Samalla ostettiin voisarvia aamiaiseksi ja pojille lippikset. Myyjä kertoi, ettei Skotlannissa ole ollut kahteenkymmeneen vuoteen näin lämmintä. Se vain passaa, vaikka meillä on mukana enemmän sadevaatteita kuin shortseja.

Skotlanti 1/9

Matkapäiväkirja Skotlanti 1/9. 

Helpointa ikinä saada lapset hereille klo 5.30. Matkaa oli odotettu toki muutenkin, mutta startti sattui yhden lapsemme syntymäpäivään. Bussipysäkille vaelsi aamusumussa hyväntuulista porukkaa.
Lento (1500e menopaluu 5 hlöä) livahti nopeasti ja ilman ilmakuoppia. Meistä kaksi viidestä ei juurikaan pidä lentämisestä, joten tätä osaa arvostaa. Edinburghin kentällä ei ollut pahoja ruuhkia ja yhteysbussi kentältä keskustaan lähti sopivasti.
Saavuimme asunnolle reilusti etuajassa, vaikka toimimattomat puhelinliittymät jarruttivat suunnistamista. Pihalla remppamiehet kehuivat asunnon vuokraajan Francoisin mukavaksi kaveriksi, eivätkä erehtyneet. Perusasiat haltuun ja avaimet käteen. Asunto siisti ja riittävän kokoinen (noin 70m2).



Synttärisankari valitsi ravintolaksi italialaisen pikaruokapaikan. Pidempi kattaus maksoi 58 puntaa viideltä hengeltä ja sapuska oli vähintäänkin kohtuullista. Ruoan jälkeen päätimme tutustua lähialueeseen, ilman sen kummempia tavoitteita.
Iltapäivällä tapasimme rouvan työkaverin puolisoineen, olivat sattumoisin samassa kaupungissa ja samaan aikaan. Skotlannissa kun ollaan, treffit tehtiin (Usquabae) viskibaariin. Maisteluun menivät Taliskerin Sky-tisle sekä Ardbegin Uigeadail. Pojat olisivat jahdanneet pokemoneja pidempäänkin.
Ensivaikutelma Edinburghista on erittäin hyvä, kuin kotiinsa olisi tullut. Ihmiset ovat ystävällisiä ja murteen kanssa on tultu juttuun. Kaupunginosan maisemat suoraan Harry Potterista. Bonuksena koululaisten into puhua englantia sekä meidän että paikallisten kanssa.