Tammikuisen tabletin oston jälkeen on kirjoittaminen vähentynyt melkoisesti. Pariin kuukauteen olen onnistunut tekemään pari hassua blogipäivitystä, osa niistäkin on ollut lauluja. Pidän toki lyriikoiden värkkäilyä kirjoittamisena, mutta nämä riimit ovat syntyneet jo vuosi sitten.
Myös sävellykset ovat vuoden takaa. Mihin olen siis aikani käyttänyt, pelaamiseen? Siihenkin, Clash of Clans-strategiapelistä on kehkeytynyt minun ja poikien yhteinen harrastus. Mutta eivät kultakaivosten rakentamiset ja barbaarien hyökkäykset kokonaan aikaani syö, vaan itse laite, sen lukuisat sovellukset ja toiminnallisuus.
Ei vain se, että tabletissa toimii kaikki applikaatiot, viihde ja viestintämuodot, vaan se, että se kulkee mukana minne vain - hyvässä ja pahassa. Toki läppärissäkin edellä mainitut jutut toimii, mutta taulutietsa on käytettävyydeltään - tai oikeastaan käyttörajoitusten puuttuessa - aivan toista luokkaa.
En tiennyt tarvitsevani tablettia, mutta markkinamies tiesi paremmin. Harkitsin sellaisen hankkimista jo tovin, mutta vasta muusikkotutun esimerkki ja suositukset ratkaisivat pelin. Sähkökirjan lukeminen tai edes kokeileminen, joka oli yksi hankintaperusteista, on toistaiseksi jäänyt. Aika menee musiikkia tehdessä.
GarageBandin musiikinteko- tai editointiohjelma on kaltaiselleni itseoppineelle nikkarille ehdoton apuväline. Se on tarkoitettukin amatööreille: helppo, nopeasti omaksuttavissa, silti korkea laatuinen. Ainoa asia, joka biisiä rakentaessa on hyvä hallita, ovat soinnut. Niiden avulla voi hallita ja soittaa lukuisia instrumentteja.
Tähän mennessä olen värkännyt kahdesta vanhasta laulusta bändiversiot ja tehnyt yksiin vanhoihin sanoituksiin uuden sävelen ja taustat. Lapset katselevat youtubesta Samppa Linnaa. Ja jos intoiluni meneekin jo vähän yli, en pidä sitä kaikkein pahimpana riippuvuutena. Mutta, sitä ei ehkä kannata kysyä perheeltäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti