Lomaklassikko

Heti startattuamme kuului auton takapäästä outo, raapiva ääni. Vähän kuin auton lokasuojan sisällä olisi ollut jäätä, joka otti kiinni renkaaseen. Päällisin puolin kaikki näytti olevan kunnossa, päätettiin vielä jatkaa. Hetken kuluttua kuului melkoinen lojahdus ja auto keinahti takapäästä alaspäin.

Vaimo tokaisi heti, että nyt meni rengas. Taisin lisätä siihen, että olisikin vain rengas. Auto parkkiin, tunkilla ilmaan ja rengas pois: takajousi poikki! Jousi oli katkennut jo aiemmin, sillä juuri se raapi rengasta ja luonnollisesti sen puhkaisi. Jos ihmettelet, eikö katkennutta takajousta huomaa, puolustaudun miehisesti: en istunut kuskin pukilla.

Mieleen tulvahti yhtäaikaa monta kysymystä. Miten jousi voi noin vain katketa? Mahtoiko mennä muutakin rikki? Jos vaihdan renkaan, voiko auton ajaa korjaamolle? Ja missä on lähin korjaamo? Entä hinausauto? Kattaako vakuutus mitään? Ja lopulta: saako hotellivarauksen peruttua?

Sillä kävihän niin, että olimme juuri lähdössä hiihtolomalle. Matkaa oli suunniteltu, jos nyt ei antaumuksella niin kunnolla kuitenkin, kuten lapsiperheissä menemisiä joudutaan pohtimaan. Lopputulema oli kombinaatio kavereita, mökkeilyä ja kylpylää. Erilaisia kokemuksia kohtuulliseen hintaan.

Kun korjaamo ja hinausapu oli löydetty, hinauksen ajaksi vaihdettu kesärengas alla ja perhe ja tavarat siirretty toiseen autoon, alkoi suurin harmistus laantua. Entä jos jousi olisi rikkonut renkaan kaukana kotoa, keskellä ei mitään? Lumimyräkässä tai pakkasessa? Kovassa vauhdissa?

Varasuunnitelma muotoutui nopeasti. Joko jäämme suremaan tapahtunutta kotiin, tai sitten emme. Muutaman kymmenen kilometrin päässä olevassa kylpylähotellissa oli yksi perhehuone vapaana. Lapset ottivat koko jutun kuten pitääkin, suurena seikkailuna. Porealtaassa meitä aikuisiakin jo hymyilyttää. Saapa nähdä naurattaako vielä, kun auton korjauslasku saapuu. Mutta se on huomisen murhe se, nyt on loma.