Tammikuu tuli ja meni, tipattoman merkeissä. Loppuvuoden juhlasuman jälkeinen ajatus rauhallisista koti-illoista tuntuu houkuttelevan muitakin. Pohjanmaalle kokoontuneessa syntymäpäiväporukassa joku kertoi valkaisseensa nenäänsä pitempäänkin.
Uudenvuoden lupausten hengessä mediassa koohkataan melkoisesti terveemmistä elintavoista. Myös tenuttelusta taukoa pitävistä on kirjoitettu, mutta oudossa sävyssä. Vai onko mieleni ollut vain valikoiva, kun niin monet maininnat 'tipattomasta' ovat olleet negatiivisia.
Onko todellakin niin, että tähän hommaan ryhtyvällä on oltava ongelmia alkoholin käytön kanssa? Otammeko todellakin 'vahingon' takaisin seuraavassa kuussa? Meitä muistutetaan jatkuvasti myös siitä, ettei kuukauden kieltäytyminen edistä terveyttä. Välillä tuntuu, että homma on jopa terveydelle vaarallista.
Mikä lie 'kaiken hyväksyvä ja äärilaitoja karttava ilmapiiri' tekee sen, ettei itsensä koettelu ole kovassa huudossa. Tai sitten extreme-höyryissä ajatellaan, ettei kuukausi ole mitään, tosimies ryhtyy kokonaan absolutistiksi. Mikä ei tientenkään ole huono vaihtoehto, mutta onko se vaihtoehto tipattomalle?
Siitä olen samaa mieltä, että kuukausi on lyhyt aika ihmisen elämässä. Siinä ajassa ei addiktioita lopeteta. Mutta kuukausi voi olla riittävä aika omien kulutus- tai toimintatapojen tarkasteluun. Useimmat palavaat terveyskuurin jälkeen entiseen elämäänsä, mutta jos se ei ole huonoa elämää, niin mitä sitten.
Nämä viisikymppiset sattuivat sopivasti helmikuun ensimmäiselle viikonlopulle. Matkalla oli aikaa pohtia sitäkin, olisiko lupaus säilynyt, jos juhlat olisivat sattuneet tammikuulle? Mutta kun ei sattunut, niin ei sattunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti