maanantai 26. elokuuta 2013

Negatiivista positiiviksi

Tätä on paljon pohdittu: voiko ihminen muuttua? Jotkut evoluutiobiologit väittävät, että ihminen ei muutu  - tai kehity - vain hänen ajatuksensa tai suhtautumisensa asioihin ja maailmaan voivat muuttua. Sitäkin kysellään, mitä eroa, tai väliä, edellisillä on. Ylipäätään, määrittyykö ihminen ajatustensa vai tekojensa kautta?

Me, joille negatiivisuus on tehdasasetus, haluamme uskoa muutoksen mahdollisuuteen. Kaikki sitä myös toivoo, sekä ympäristö että negatiivi itse. Tunnustettu tosiasia on, että elo käy raskaaksi valittajan seurassa. Ei jurputtajalla itselläkään kivaa ole, vai luuleko joku murheen ja kiukun tuntuvan hyvältä?

Pahanilmanlintuja alas ampuessamme saatamme joskus unohtaa, että negatiivisuus on evoluution tuote, kehityshistorian kannalta aika olennainen vieläpä: Psykoterapeutti Arto Pietikäinen on veikeästi lohkaissut, että olemme pessimistien jälkeläisiä - ennen muinoin pedot popsivat optimistit suihinsa.

Negatiivisuudesta puhuttaessa pitäisi kai kiinnittää huomiota siihen, miten me sitä käytämme. Jos negatiivisuus näkyy elämässämme ihmisten ja ideoiden tuomitsemisena, olemme tuhon tiellä. Jos otsaryppymme ja murahtelumme laskevat muiden fiilistä, sama juttu. Jos valitamme joka asiasta, eikä meillä ole tarjota parempia vaihtoehtoja tilalle, olemme este, tai ainakin hidaste, matkalla parempaan.

Lääketieteen tohtori Pekka Mustosen mukaan puolet negatiivisuudesta on geneettistä, puolet opittua tai ympäristön vaikutusta. On arvioitu, että meitä pessimistejä väestöstä voisi olla parikymmentä prosenttia, positiivisesti ajattelevia on selvästi enemmän. En halua laistaa vastuutamme hyvien ihmissuhteiden ylläpitämisessä, vaan rohkaista kaikkia kanssaihmisiä: hymykin tarttuu! Sitä paitsi, positiivareita on selvästi enemmän!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti