Korttien koot ovat kasvaneet. Kuten myös niiden lukumäärä. Toisaalta sen ymmärtää, koulussa on omat askartelut ja ip-kerhossa omat. Vähän samaan tapaan toimitaan myös eskarissa. No, sen verran otan takaisin, että nuorimmaisemmalta (tai tarhatätihän sen oli tehnyt) tuli vain yksi, mutta se olikin hanurikortti.
Kyllähän lasten värkkäämiä juttuja on kiva saada. Värikkäitä kartonkeja, täynnä kreppipaperia, piippurasseja ja erilaisia nappeja. Liimaa ei paljoa säästellä, kai sillä kiinnitetään samalla korttiin ne kaikki tunteet. Harakanvarpaat hellyyttävät, kehut vähän naurattavat. Riimiin asettuvat runonpätkät yllättävät.
Tänä vuonna tarhan päässä oli järjestetty isänpäiväkorteista näyttely. Eskarilaisten teemana oli kirjoittaa asioita, joissa isä on erityisen hyvä. Aika monessa kortissa kerrottiin, että "iskä on hyvä tietokoneissa tai kännykkäpeleissä". Isät olivat hyviä töissä mutta myös sohvalla osattiin pötkötellä maininnan arvoisesti.
En tiedä, mitä mahtoi päiväkodin henkilökunta lasten "kehuista" ajatella. Elleivät jopa rakentaneet näyttelyä tarkoituksella: lukekaapa isät tuosta, mitä lapsenne teistä ajattelevat. Minua korttien teksit pääasiassa naurattivat. Ja jos olen aivan rehellinen, niin myös vähän lohduttivat. Enkä tarkoita nyt töitä tai käynnyköitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti