Yksi tämän elämänvaiheen tuomista pulmista on yksinäisten hetkien puute. Kun lapset ovat pieniä ja vanhemmat käyvät työssä, luonnollisia tilanteita tai tilaisuuksia yksinoloon on niukalti. Niinpä näitä harvinaisia hetkiä pitää vaalia, joskus myös luoda.
Kaikki tarvitsevat aikaa itselleen, joku enemmän, joku vähemmän. Ennen perheen perustamista tämän tarpeen toteuttaminen kävi luonnostaan. Esikoisen syntymän jälkeen meni monta vuotta, että sain omaa aikaa vain työmatkan verran. Vahva argumentti yksityisautoilun puolesta.
Ennen perheen perustamista tein myös mökkireissuja yksin. Pari päivää pois ihmisten ilmoilta tekee mielelle hyvää. Perinne katkesi esikoisen synnyttyä ja mökkimatkan pidennyttyä. Väsyneenä tuntien ajomatka tuntui mahdottomalta, vaikka tilaisuus siihen olisi joskus tullutkin.
Vanhan perinteen uudelleen lämmittäminen tapahtui vaimon aloitteesta. Sen lisäksi, että olen huono lähtemään, koen myös velvollisuudekseni olla aina lasten saatavilla. Vuosi sitten puolisoni kyllästyi päivystämiseeni ja lähetti minut matkaan, yksin. Parin päivän lepo lie tehnyt hyvää itse kullekin. Sen vuoksi olen mökillä, tänäkin syksynä, yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti