lauantai 29. joulukuuta 2012

Laivalla

Olen koko aikuisikäni karttanut laivaristeilyjä. Syy on yksinkertainen, en ymmärrä homman jujua. Kokemuksellisen visiitin tajuan, mutta miksi vaivautua toiste? Hauskanpidosta minulla on aivan toinen käsitys ja  kaljakärryjen vetämisenkin jätän mielummin muille. Mutta mitäpä sitä ei tekisi lastensa tähden.

M/S Baltic Princess on yleisilmeeltään nätti ja siisti alus. Jo ennen satamasta irtoamista istuimme maistelemassa buffet-pöydän antimia. Jälkiruokapöytä osoittautui suosituimmaksi. Ruoan jälkeen kutsui lasten maailma ja pallomeri. Jälkkärit ja riehuminen tekivät tehtävänsä kun matkalla hyttiin nuorimmaisemme oksenti syliini.

Vieras paikka outoine vessoineen, koneiden ja kuulutusten äänet ja koko uuden kokemuksen aiheuttama jännitys viivästyttivät iltarutiineja tehokkaasti. Kun piltit lopulta nukahtivat, loppui meiltäkin tekeminen. Mitä risteilyllä on yleensäkään tarjottavaa matkailijoille, vieläpä perheellisille?

Mitäpä muutakaan kuin drinkille johonkin yökerhon tapaiseen. Vartin jälkeen totesin mieluummin katselevani sitä kuulua testikuvaa kuin silmieni eteen avautuvaa näkymää. Vahdin vaihdon jälkeen kokeilin vielä pubia. Mielen ylennyksiä ei tarjonnut sekään, trubaduuri sentään oli parempi.

Oliko syynä aikainen poistumiseni näyttämöltä vai mikä, mutta pahoja känniörveltäjiä ei montaa näkynyt. Tasainen meno ja meteli jatkui käytävillä kuitenkin läpi yön. Onneksi lapsilla riitti laivassa ihmeteltävää ja koettavaa. Omaan plussarakkeeseen kirjaisin vain pienten ilon ja Bombayn hinnan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti