Harvinaista herkkua, pääsin käymään elokuvissa. Kohteena oli Piin elämä, joka on Ang Leen 3D-versio Yann Martelin saman nimisestä kirjasta. Yleensä hienot ja merkittävät kirjat kuvataan paljon nopeammin. No, ehkä kirjan lukeneet ymmärtävät, miksi leffan tekeminen on viivästynyt.
Martelin kirja on tarinan kerronnan mestarinäyte. Lisäksi se on luettunakin visuaalinen kokemus. Erikoisin piirre kirjassa on kuitenkin se, että lähes kaikki kirjan lukeneet jäävät pohtimaan, voisiko se olla totta? Yleensä fiktio hyväksytään fiktiona, tämä teos tekee tässä ihmeellisen poikkeuksen.
Olen kriitikon kanssa samaa mieltä siitä, etteivät Martelin uskonnolliset pohdinnat pääse elokuvassa oikeuksiinsa. Paul Coelhon naiivit elämänviisaudet ovat hyvä vertailupohja elokuvan henkisestä tasosta puhuttaessa. Kirjan lukeneet katsojat voivat pitää Leen ratkaisua hyvänäkin.
Ang Leen elokuva on kuitenkin kaunista katseltavaa, joka on parempi kokea valkokankaalla kuin televisiossa. Myrsky- ja hylkykohtauksissa yhdistyy hienosti pelko ja lyyrisyys. Jotkut merikohtauksusta ovat kuin Pandoran metsästä. Koska kirjan lukemisesta kohdallani on jo vuosia, otin elokuvan Piin toisena tulemisena. Kolme ja puoli tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti