Tuli käytyä Joulumarkkinoilla. Hakaniemen tori oli pinkeenä ihmisistä, eikä ihme, myyntikojuissa oli jos jonkinmoista tyrkkyä tarjolla: käsitöitä, koriste-esineitä, tumppuja, kalatuotteita, tyrnimarjamehua, viipurinrinkeleitä ja muita maakuntien herkkuja.
Markkinoiden kohderyhmän voi arvata jo tuotevalikoimasta. Silmä teki saman havainnon, väentungoksessa ei pahemmin lapsia kirmaillut. Toisaalta se on sääli, toisaalta ymmärrettävää. Ajankäytöstään ja tarpeistaan tietoiset ihmiset suuntaavat askeleensa mielummin kauppakeskuksiin.
Kaupan keskittymisen ja kaupungistumisen myötä häviää osa suomalaista kylä- ja kaupanteko kulttuuria. Omat lapsuuden markkinamuistoni sisältävät kassikaupalla piirrustuslehtiöitä, metrilakua ja rinkeleitä sekä "päävoittona Lada" -arpajaisia. Kaikki tarjoiltuna hirmuisen mekkalan saattelemina.
Kulttuurin katoaminen kuullostaa aina jotenkin pahalta. Mutta onko menetys automaattisesti korvaamatonta? Eivätkö esimerkiksi markkinat lopultakin ole yhdistelmä erikoisliikkeitä, ravintolapalveluita ja stand up -komiikkaa? Niitä meillä on tarjolla muutenkin.
Vai siinäkö koko homman juju onkin? Markkinat ovat iskevä palvelujen ja elämysten yhdistelmä ja kokemus vailla vertaa. Vieläpä mielensä malttavalle ilmainen, tässä jatkuvan rahastuksen ilmapiirissä. Nauttikoon ken niin tuntee, minulle viipurinrinkeli on vain kuivaa pullaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti